Murano kattokruunu

Tämä viisisakarainen ja kukkakimpun muotoinen soodalasista valmistettu lasikruunu kuuluu museon kokoelmiin. Kruunun lahjoittaja ja tausta ovat molemmat tuntemattomia.

Lasikruunua koskevissa muistiinpanoissa kruunua kutsutaan ”venetsialaiseksi lampuksi”, jossa on mahdollinen vihje lasikruunun tuntemattomaan taustaan. Lasikruunu on siis mahdollisesti Muranon lasista valmistettu ciocche, ”kukkakimppu”, jonka on muotoillut joku Venetsian kaupungin Venetsian laguunin Muranon saarella työskennelleistä monista lasimestareista.

Miten tämä venetsialainen lasikruunu on päätynyt Tammisaareen?

Yksi vaihtoehto voisi olla Tammisaaren sataman kautta. Vaikka satamatoiminta ei enää nykyisin ole Tammisaaressa vilkasta, satamassa vieraili aikoinaan ympäri maailmaa purjehtineita aluksia, jotka joko toivat tai veivät tuotteita sataman kautta.   
Tammisaaressa asui monia laivanvarustajia ja merimiehiä, joilla oli kenties mahdollisuus ostaa tällainen lasikruunu joltakin matkaltaan. Muranon lasista valmistettu lasikruunu riippui todennäköisesti jonkun varakkaan porvarin huoneen katossa. 
 
Murano on tunnettu näyttävien lasikruunujen valmistuksesta, ja lasikruunun omistaminen oli alun perin merkki vauraudesta. Ensimmäisissä lasikruunuissa käytettiin kynttilöitä tai lamppuöljyä, mutta 1890-luvulta alkaen Muranon lasikruunuihin asennettiin sähkövalot.

Tammisaareen saatiin kuitenkin sähkö vasta 6.11.1909, jolloin Kaivokadulla (nykyinen Pro Artibus) sijaitseva Tammisaaren kaupungin sähkölaitos Elektricitetsverk käynnisti dieselmoottorinsa tuottamaan sähköä kaupunkilaisille. On siis mahdollista, että lasikruunu on tuotu Tammisaareen vasta sen jälkeen, kun koteihin oli asennettu sähkövalot.  

Hauskaa tietoa! 

Tammisaaren kaupungin sähkölaitos Elektricitetsverk rakennettiin Kaivokadulle vuonna 1909. Tämä aikaansai myös muita muutoksia korttelissa, eli Kaivokadulta vedettiin uusi yhdyskatu Skepparträdgårdeniin. Uusi katu rakennettiin naapuritontin poikki sähkölaitoksen tontille, missä museo nykyään sijaitsee. Vuonna 1909 tontin omisti kelloseppä Anders Johan Blomqvistin leski Sofia Blomqvist. Tontin omistaja halusi tietenkin korvauksen kaikista niistä vahingoista, joita uusi katu aiheutti hänen tontilleen. Hän sai mm. korvauksen viidestä viinimarjapensaasta (15 markkaa), kahdeksasta karviaismarjapensaasta (8 markkaa), yhdestä päärynäpuusta (10 markkaa) ja kahdesta korista timoteita 60 markkaa). Tämän lisäksi kaupunki rakennutti myös 54,5 metrisen lauta-aidan uutta katua eli Puistokatua vasten, jota nykyään kutsutaan Museokaduksi.   

Teksti: Lena Dahlberg, esinetutkia

Suomennos: Anneli Jormanainen

Toimittaja: Kim Svennblad